Toisen viikon tynkä ja piiiiitkä viikonloppu

Viime viikon keskiviikko oli jotenkin semmoinen tämän harjottelun tiivistelmä, eli tosi hajanainen päivä :D Aamulla laskettiin Pablon kanssa idätyskaapissa hengailleiden siementen joukosta itäneet yksilöt ja kirjattiin ylös. Siinä meni tovi, kun jouduttiin lopuksi (lisäohjeistuksen jälkeen) avaamaan useimmat pakkaukset uudestaan ja lisäämään niihin vettä, ettei tarvitse ihan heti uudestaan "to contaminate". Myöhemmin Manuel opetti meitä käyttämään raivaussahan runkoa ruohonleikkuupäällä? En tiedä, miksi sitä kutsuisi :D Oli jokseenkin huvittavaa sen kanssa nyrhiä sitä nurmea, mutta ihan hauskaa touhua. Ja kivisessä maastossa ei tietenkään oikein voi ruohonleikkurin kanssa mennä, niin ihan järkeenkäypää sinänsä. Oli muutoinkin kiva nähdä, miten se "vaihtopää" toimi, kiinnitettiin ja avattiin jne. Saattaa tuota vaikka joskus tarvita. Jos vaikka muutan tänne ja ryhdyn ammatikseni leikkaamaan nurmea 20 cm kaistale kerrallaan, u never know. <3

Keskiviikkona saatiin luento eteeristen öljyjen tuottamisesta. Olinkin ohi kävellessäni useampaan otteeseen ihmetellyt, mikä tuo metallisäililiöistä ja putkista koostuva erikoinen hökötys oli, ja nytpä se saatiin tietää. Tulkkiparkani oli hätää kärsimässä kääntämisen kanssa :D Kysyin lopuksi, mitä eteerisille öljyille täällä tapahtuu, ja jos nyt tieto ei kovin rikkinäisen puhelimen kautta kulkenut, lähettävät öljyt täältä erääseen toiseen tutkimuslaitokseen, jossa niitä sitten väännellään ja käännellään. Citan "laite" kykenee eristämään öljyt ainakin kahdella eri metodilla, mutta en nyt uskalla niitä tähän sen enempää avata, kun en ole aivan varma, kuinka oikeaa tietoa minulla on x)

Eteerisiä öljyjä valmistava peto x)

Torstaina jäin hostellille tekemään kouluhommia, kun Citan nettiyhteyteen tarvittavia tunnuksia ei ole vieläkään kuulunut. Virheliike sinänsä, koska minulle oli ilmoitettu, että perjantaina ei tarvitse tulla ollenkaan, ja harjoitteluvastaavani oli laskenut sen varaan, että torstaina tai perjantaina pääsee juttelemaan, kun oli itse lähdössä vknlopun aikana Iraniin ja tiesi, ettemme tällä viikolla sitten enää näe. Täällä on hieman ongelmana tuo tiedon kulku, kun harjoitteluvastaava ja peltotyövastaava (jonka alaisena käytännössä olen) eivät juuri kommunikoi, ja peltotyövastaava kommunikoi minulle Pablon kautta (joka on ollut sinänsä aivan loistava, en tiedä mitä tästä olisi tullut ilman häntä :D, mutta), joka on melko...pelkistävä kääntötyylissään :D Osittain todennäköisesti rajallisen kielitaidon vuoksi, mutta kuitenkin. Joka tapauksessa, tarkistin tuon perjantain vapaan pariin otteeseen, että varmasti ymmärsin oikein, mutta sr. Notivol oli silti jutellessamme sitä mieltä, että kyseessä oli kommunikaatiovirhe xD Minun nähdäkseni hänen ja Manuelin välillä, mutta mene tiedä :D Sr. Notivol tuli kuitenkin hostellille juttelemaan ja selitti viimeisen viikon tehtävien taustoja. Ihan mahtava mies hänkin, suosittelen siinä(kin) mielessä kyllä lämpimästi tänne tuloa, kaikki ovat tosi mukavia ja avuliaita! :)

Perjantaina lähdin aikaisin aamulla bussilla kohti Sabiñanigoa, josta jatkoin toisella bussilla Torla-Ordesaan, suuntanani Ordesan ja Bujaruelon laakso. Tai no, varsinaisesti tietenkin laaksoja ympäröivät vuoret. Yövyin Bujaruelon laaksossa leirintäalueella ja tein päivisin kävely-/kiipeilyretkiä ympäristöön. Kilometrejä pe-ma-välille kertyi kaiken kaikkiaan n. 50 :D En ole hetkeen niin paljon kävellyt, mutta oma kunto yllätti, ei ottanut edes koville! Välillä näinkin päin.

Pisimmän kävely-/kiipeilyreissun maisemia... Korkeus tässä oli n. 1800m merenpinnasta.

Hiukan arveluttavat olivat... x) pääasiassa merkityt reiti olivat todella hyvässä kunnossa, ja koska olin paikalla ennen sesongin alkua, pääsin seuraamaan vuoriston ympäristönhoitajia työssään. Jotenki huvitti heitä siellä seurailla, ja olisi tehnyt mieli selittää, että samaa olen opiskellut täällä lättänässä maassa, mutta tyydyin sitten naureskelemaan itsekseni oudolle kontrastille :D

Espanjan kielen taitoni ei päätä huimaa, mutta päättelin, että tässä kerrotaan kaloille, missä treffata muita kaloja. Haahaa.. Kalastusta, kalastusta.

Olin jo ajatellut, etten tänä vuonna näe leskenlehtiä, kun Suomesta lähtiessäni niitä ei vielä juuri ollut (tosin lentokentälle mennessä taisi vilahtaa yhdessä kohtaa ohi), ja tänne saapuessani niitä ei täällä enää ollut. Matka Pyreneille kuitenkin tarjosi samalla matkan kevään siihen vaiheeseen, mikä oli jäänyt välistä. Oli muutoinkin kiinnostavaa nähdä koko skaala erilaista luontoa Suomen ja Espanjan luonnon väliltä, tiivistettynä tuolle matkalle. Täällä Zaragozassa, matalalla ja kuumalla alueella, helposti unohtaa, että samasta maasta löytyy hyvin samanlaista luontoa, kuin Suomesta. Plus sellainen pieni lisä, kuin Pyreneet :D

Ihan samalta ne sieläki näytti, kumma juttu :D

<3

Samaan syssyyn oli sitä luntakin... All-in-one-matka :)

Maanantai oli valtakunnallinen vapaapäivä, joten viikonloppu todella oli Pitkä. Viikon lopulta käynnistyttyä pääasiallisena tehtävänänihän on siis tosiaan ollut kitkeä sr Notivolin silmäterien, eli  mustapoppelin (Populus nigra) taimien joukosta rikkaruohot pois ja mitata taimet. Mitat merkitsen valmiisiin ruudukkoihin, joihin merkitään myös taimiastian numero. Mustapoppeli on häviävä laji, kun kaupungeissa jokien uomat johdetaan betonin väliin ja muut kilpailukykyisemmät poppelilajit vievät vähäisen elintilan. Tutkimus on sinänsä siis kiintoisa ja tärkeä.

Taulukoita ja numeroita, jee! :) huomatkaa multa kynnen alla xD

Ovat täällä jotenki arkoja tuon kuumuuden kanssa, minusta jotenkin hassua, kun itse tarpeeksi vettä juoden ja pään suojaten työskentelen vielä ihan mielelläni siinä vaiheessa, kun täällä lähtevät sisälle :D ainakin Citassa... Tänään kun sanoin jääväni jatkamaan mittailua, kävi Manuel jostakin hakemassa minulle auringonvarjon x) nauroin Pablolle, että olo on kuin jollain englantilaisella hienostonaisella 100 vuotta sitten.

En ole tainnut asumisesta selittää vielä mitään, joten siitä muutama sana. Asustelen siis eräänlaisessa hostellin ja asuntolan yhdistelmässä. Alunperin ajatus oli käsittääkseni, että olisin ollut hostellin asiakkaana omassa huoneessa, mutta Esther sai minut puhuttua asuntolan puolelle, mikä sinänsä hyvä, koska tämä on paljon halvempi. Huonejärjestelyissä kuitenkin oli menny jokin pieleen, ja päädyin asumaan 7 huoneen asuntoon, jossa jaan kylpyhuoneen asunnon kovaäänisimmän tyttölapsen kanssa :D Naapurillani on tapana pitää jatkuvasti oma ovensa suihkuun ja vessaan auki, joten yksityisyyden määrä on äänieristykseltään muutoinkin todella huonossa huoneistossa tasan nolla. Olin laskenut paljon sen varaan, että hostellilla pääsee sitten aina tarpeen tullen omassa rauhassa lataamaan akkuja, mikä ei nyt siis aivan mennyt niinkuin olin ajatellut :D Lisäksi täällä on tapana herätä illalla uuteen eloon, laittautua ja lähteä ulos jne, ja kymmenkunnalla asuntolan asukkaalla onkin tapana kokoontua aina tähän asuntoon viettämään iltaa suunnilleen samoihin aikoihin, kuin itse olisin menossa nukkumaan. Olenkin tietenkin aamuisin ensimmäinen, jonka täytyy herätä, joten... Jos olisin täällä pidempään, muuttaisin omaa rytmiä paikalliseen kulttuuriin sopivammaksi, mutta koska tämä koko 3 viikkoa olisi mennyt pelkkään muutokseen totutteluun, olen päätynyt turvautumaan korvatulppiin, jotka onneks pelastavatkin melko paljon :)

Hostellin pyykinpesukone on yllättän kallis käyttää, 2 euroa kerta, ja toinen mokoma, jos tarvitsee kuivausrumpua. Noin muutoin en ole törmännyt niihin ongelmiin, joita muiden puheiden perusteella odotin, kuten kylmiin huoneisiin tai lämpimän veden puuteeseen. Päinvastoin ensimmäisellä viikolla huoneessa paahtoi patteri niin kovalla, että oli ihan trooppinen tunnelma :D Sittemmin ovat onneksi rauhoittuneet tuon lämmityksen kanssa, kun säät ovat lämmenneet. Nukun silti ikkuna apposen auki, kun tuntuu muutoin, että tänne tukehtuu x) Keittiötilat ovat hyvät ja.... Ruokaa kuuluu "vuokraan" kolme kertaa päivässä, mutta siitä on kaikenkaikkiaan 70% syömäkelvotonta ja lopuista 25% ravintoarvoltaan täysin olematonta. Joinain päivinä on sitten ihan hyvääkin :) Paljon sitä kuitenkin on aina, joten siitä ei huolta! :D Onneksi ruoka on kaupoissa hiukan halvempaa, kuin Suomessa, niin voi halvan asumisen lisäksi välillä hakea jotain vähän lisää asuntolan jääkaappiin.

Koska minähän en maksa 2 euroa siitä, että saan tuhota vaatteeni kuivausrummussa :D mcgyver-viritelmä kuivatukseen... x)

Lopuksi vielä kaupunkirakkautta! Zaragoza <3