Toinen viikko alkoi suunnilleen samoissa merkeissä, kuin
ensimmäinen. Siinä mielessä siis, että merkit olivat uudet ja vieraat.
Edelleenkään ei ole kahta samanlaista päivää ollut, mikä on yllättäen, vastoin kaikki odotuksia (huomioon ottaen allekirjoittaneen
luonteen), osoittautunut täydelliseksi. Palatakseni kuitenkin viime viikkoon, ensimmäisen päiväni
Zaragozassa vietin Moverassa, eli paikallisessa luonto- ja ympäristöalan
oppilaitoksessa, jonka kautta vaihto on toteutettu. Heti aamusta osallistuin
koko koululle suunnattuun liikennevalistusluentoon, jonka pääpuhuja istui
pyörätuolissa. Yhdistettynä havainnollistavaan PowerPoint -esitykseen (joka
koostui mm. lukuisista piirroksista erilaisista selkärangan vaurioista ja melko
raa’asta videon pätkästä, jossa skootterilla ajava tyttö lentää ilman halki ja
iskeytyy pää edellä asfalttiin) ja vierustoverini tarinoihin
autokoulukokemuksistaan, nohhh, sanotaanko, että kielimuurista huolimatta vaikutus
oli aika vahva :D Harkitsin hetken, etten poistu hostellistani enää, ja
ajattelin suositella Victorille (vierustoveri), ettei hanki ajokorttia. En
kuitenkaan sanonut mitään, koska hän vaikutti aidosti järkyttyneeltä maansa
liikennekulttuurista ja vakuutti olevansa itse erittäin rauhallinen ja tasainen
kuski. Ajo-opettajansa kuulemma menettää hermonsa hänen kanssaan harva se päivä,
nimenomaan rauhallisuuden vuoksi! :’D
 |
Puente de Piedran siltaa valvovat leijonat, Zaragoza. |
Moveran päiväni aikana ehdin toimia erään luokan koekappaleena
englannin kielen harjoitteluun, mikä ei ollut sinänsä ylitsepääsemätön urakka,
koska luokassa oli vain kaksi kunnolla englantia puhuvaa oppilasta ja lopuista vain
pari uskaltautui myöhemmin lausumaan lauseen tai pari. Itseasiassa tämäkin oli
kyllä enemmän, kuin olin odottanut, minua kun varoitettiin etukäteen, että kukaan
ei välttämättä puhuisi englantia. Myöhemmin osallistuin oppitunnille, jolla opeteltiin
teroittamaan moottorisahaa koneellisesti, ja kirvestä käsin ja koneellisesti.
Toinen opettajista puhui vähän englantia, toinen ei ollenkaan. Mutta oli
yhteistä kieltä tai ei, aina tuntui löytyvän tapa kommunikoida, ja alun lyhyen
molemminpuolisen arkailun jälkeen päädyin aina mukaan kaikkeen mahdolliseen,
oppilaiden ja opettajien ollessa ilmeisesti yhtä innoissaan, kuin minä :D
Myöhemmin päädyin eläintenhoitajien (?) matkaan ja sain mm. pidellä
pienenpieniä valkoisia kaninpoikasia (samalla kun eräs luokan pojista tenttasi
englantia osaavan tytön kautta minulta, mitä ajattelin siitä, että täällä
samoilla ihmisillä, jotka syövät kaneja, on niitä lemmikkeinä xD), antaa vitamiiniruiskeen
karitsalle (neula oli paljon vaikeampi saada ihon läpi, kuin olisin ajatellut
O.O) ja seurata vierestä kahden pikkupossun kastrointia. Kaikin puolin
äärimmäisen mielenkiintoista. Tosin nyt en ainakaantodellakaankoskaanikinämilloinkaan
aio syödä sikaa TAI kania, ja vakavasti harkitsen luopumista niistäkin vähistä
eläinperäisitä tuotteista, joita tällä hetkellä käytän x) Mutta
mielenkiintoista kuitenkin.
 |
Lammasystävä <3 |
Torstaina pääsin sitten lopulta tutustumaan itse
varsinaiseen harjoittelupaikkaani Citaan, vaikka olin siinä vaiheessa kyllä
sitä mieltä, että mieluusti olisin viettänyt koko kolmen viikon pätkän
Moverassa. Cita on Aragónin (tämän Espanjan alueen) maa- ja elintarviketalouden
tutkimus- ja teknologiakeskus. Minut on sijoitettu metsätalouspuolelle, ja alun
perin tarkoitus lienee oli, että olisin ollut mukana pelloilla rakentelemassa
kastelujärjestelmiä ja tukemassa taimia, mittaamassa niiden kasvua jne., mutta
koska täällä on satanut epätavallisen paljon reilun viikon verran, pelloilla ei
voi tehdä juuri mitään. Ebrokin tulvii, ja kaupunkialueella bussissa kaulat
venyvät joka kerta, kun siltoja ylitetään, kaikki kun haluavat nähdä tulvan
tilanteen. Ilmeisesti kaupungin ulkopuolella vahingot ovat olleet isompia ja
taloja on joutunut tulvan valtaan jne. Itse kaupungin alueella lähinnä rannan
kävelytiet ovat veden vallassa.
 |
Ebro on tulvinut rannan jalkakäytäville. Graffitit uimassa? :D |
Edellä mainitusta syystä olen siis päässyt tekemään kaikkea
mahdollista uutta ja ihmeellistä niiden kolmen päivän aikana, jotka olen täällä
Citassa viettänyt. Englantia puhumattoman peltotyövastaavan aamurutiiniin
kuuluu kuljettaa minua ympäri laitosta ja pajattaa pitkästi ja dramaattisesti
kaikkien kanssa, mahdollisesti yrittäen saada minut sijoitettua jonnekin...? :D
Hän oli aluksi selvästi hyvin skeptinen minun selviytymiseni suhteen, sanoikin
ensimmäisenä päivänä tulkkina toimineen harjoittelijan kautta, että minun on
parannettava espanjan taitoani. Piste. Hän on niitä harvoja täällä, jotka
selvästi kokevat minun kielitaidottomuuteni ongelmana, mutta on onneksi
sittemmin pehmennyt jo hieman, ja jopa puhuu ajoittain suoraan minulle,
mahdollisesti uskoen minun jopa ymmärtävän osan sanomastaan :’D Missä hän ei
täysin erehdykään, olemattomat espanjan kielen taitoni kun ovat alkaneet
pikkuhiljaa heräillä… Mukava mies siis kaikin puolin, ei siinä mitään. Onhan se
ylimääräinen vaiva yrittää saada joku ymmärtämään yhtään mitään ilman yhteistä
kieltä, en yhtään ihmettele, jos siinä hiukan verenpaine kohoaa xD
Ensimmäisenä virallisena päivänäni Citassa pääsin
laboratorio -töihin. Tehtävänä oli laskea erilaisten kasvien siemeniä 25
kappaletta kutakin, neljä identtistä erää, kahdelta eri alueelta Espanjassa, ja
asettaa ne läpinäkyviin pyöreisiin purkkeihin kostean paperin päälle itämään.
Purkkien kansiin merkittiin kasvin nimi ja aluekoodi. Myöhemmin purkit vielä
numeroitiin ja vietiin kellarikerrokseen idätyskaappeihin, jotka sai säädettyä
antamaan tietty tuntimäärä valoa per vuorokausi, tietyn ajanjakson ajan. Käsittääkseni
ideana on ainakin tutkia ja vertailla eri siemenpankkien siementen elinvoimaisuutta...?
En ole aivan varma, koska tulkkini englannin kielen taito ei aivan riittänyt
monimutkaisempiin selostuksiin.
Perjantaina olikin sitten tryffelipäivä! :D Täällä Citassa
on siis osasto, joka tutkii tryffelien
kasvattamista. Ala on taloudellisesti tärkeä sinänsä, koska esim. Ranskassa
(joka kuluttaa jopa 90% maailmassa tuotetuista tryffeleistä) on luonnossa
kasvavien tryffelien määrä romahtanut. Tryffelit vaativat tietynlaiset olot,
jotta rihmastot tuottavat itse tryffelinä tunnettua osaa, ja liiallisen
keräämisen (symbioosin puuosapuolen juuret saatettiin jättää kiireessä
paljaiksi jne.) ja maaseudun autioitumisen (ei ole eläimiä syömässä kasvustoa,
möyhentämässä maata jne.) seuraukset ovat olleet niiden kehittymiselle
katastrofaaliset. Espanjassa tuotetuista tryffeleistä suurin osa menee juurikin
Ranskaan, eikä espanjalaisilla itsellään oikeastaan ole tryffeliruokakulttuuria.
Alan osasto täällä Citassa on työntekijöidensä mukaan lähinnä tarjoamassa
yleistä huvitusta, koska yhtäkään täällä kasvanutta tryffeliä kukaan ei ole
vielä koskaan nähnyt. Työ on todella pitkäjänteistä, ilmeisesti suureksi osaksi siksi,
että tryffeli on riippuvainen puiden kasvusta ja puiden kasvuhan ottaa aikansa.
Symbioosin tutkiminen aloitetaan siis aivan pienten taimien kanssa.
Valitettavasti maaperä, johon varsinainen ”tryffelitarha” on täällä istutettu,
on aivan vääränlainen, joten tryffeleitä tuskin tullaan näkemäänkään
lähivuosina, mutta laboratoriossa pystytään kuitenkin tutkimaan
”tryffelöitymisen” (ihan ite keksin :D) astetta, eli sitä, kuinka iso osa
kunkin puun taimen juuristosta ”kantaa tryffeliä” (näiden juurien ympärille on
siis muodostunut rihmasto, jossa symbioottinen toiminta tapahtuu). Mm.
erilaisten mineraalien vaikutusta tuohon sitten tutkitaan. Kaikesta innostuvana
ihmisenä innostuin tietenkin tästäkin, ja oli myös mielenkiintoista päästä
pitkästä aikaa mikroskoopin ääreen, tryffelin alkuja etsiskelemään…
 |
Juurien pesua tarkastelua varten. |
 |
Siellä se asustaa... :D |
Viikonloppuna kävelin molempina päivinä aamusta iltaan
ympäri kaupunkia, ottaen muutaman varsinaisen kohteen listalle ja muutoin vain
vaellellen. Täällä on paljon historiaa, kaupunki on todella vanha, sen on ilmeisesti
(jos oikein olen ymmärtänyt? Ainakin samoihin aikoihin) perustanut raamatusta tuttu
(Jouluevankeliumista ehkäpä eniten, hän joka käski kaikkea kansaa
verollepantavaksi) keisari Augustus (jonka nimestä nimi Zaragoza onkin aikojen
saatossa vääntynyt, Cesaraugusta). Zaragoza on ehtinyt historiansa aikana nähdä
vaikka mitä, onpa se ollut arabivallan aikana pääkaupunkinakin.
Mielenkiintoista katseltavaa löytyy siis kyllä. Tosin täällä on/käy aika vähän
ulkomaalaisia, joten siinä saattaa sitten sivussa itsekin päätyä katseltavaksi,
ainakin tällainen epä-espanjalaisen näköinen… xD
 |
Bacilica de Nuestra Señora del Pilar |
Tämä viikko alkoi eilen kasvihuoneissa, täytellen
taimikennoja mullalla ja kylväen siemeniä, oreganoa muun muassa. Projekti on
ilmeisesti osa tuota postauksen alkupuolella mainitsemaani eri alueiden
siementen elinvoiman tutkimista. Jälleen kerran, en ole varma :D Täällä on
hartiat jo jumissa kaikesta kohauttelusta, kun minulta kysytään milloin
mitäkin, ja joko kielimuurin takia en ymmärrä, tai en vain tiedä vastausta.
Ensimmäistä kertaa elämässäni huomaan oudosti nauttivani tästä epävarmuudesta. Varmaan
tarttunut jokin, öö, liki-trooppinen sairaus täällä… :D
 |
Uusia vihreitä olentoja tulemaan... :) |
Pohdin hiukan etukäteen, josko päivät täällä muodostuisivat
kovinkin pitkiksi, koska olen ymmärtänyt, että Espanjassa monilla on kaksikin
työtä, ja usein saattaa olla, että työpäivä kestää aamusta n. klo 14 asti, ja
jatkuu siestan jälkeen klo 16 paikkeilta iltaan asti. Minun päiväni Citassa on
kuitenkin kohtuullisen lyhyt, työntekijöille tarkoitettu bussi pysähtyy lähellä
hostellia olevassa pisteessä n. 7:40 ja iltapäivällä bussiin noustaan Citassa
klo 14:40, perjantaisin 14:10. Matka kestää n. 40 minuuttia, joten itse päivä
jää sopivasti n. 6-7-tuntiseksi.
Tänään oli koulutyöpäivä, vaikka en itse sellaista pyytänyt,
enkä olettanut tai odottanut saavani, mutta eilen päivän päätteeksi
ilmoittivat, että huomenna saat tulla tekemään koulutöitä tai selaamaan
Facebookkia… :D käskystä siis.
 |
<3 |